Kaamoksesta kevätaurinkoon
Kimmo Kakko astui Efettan toimitusjohtajaksi 1.4.2021 erittäin haastavassa tilanteessa. Yhtiöllä oli takanaan edelliseltä vuodelta yli kahdensadantuhannen euron tappio ja vuoden 2021 ensimmäiset 3 kk ennustivat tulevan tilikauden tappion olevan vähintään yhtä suuri. Eikä henkilöstön tyytyväisyyskään näyttänyt olevan kovinkaan hyvällä tasolla, NPS -37. Yhtenä vakavasti harkittuna vaihtoehtona omistajien toimesta oli yrityksen alasajo, mikäli suunta ei muuttuisi.
Efetta Oy:n hallitus antoi uudelle toimitusjohtajalle selkeän ja hyvin yksinkertaiselta kuulostavan tehtävän, ”Yhtiön kannattavuus on saatava kääntymään positiiviseksi, ja subito!” Se mitä hallitukselta jäi sanomatta, oli kuitenkin selvää, mikäli positiivista käännettä ei pian näkysi, toimitusjohtajan ja yhtiön Via Dolorosa olisi valmis ja matka kuolemanlaakson läpi alkaisi . Kimmo tiesi sielunsivistyneenä miehenä, että Albert Einstein on todennut seuraavasti: ”Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta.”, joten oli selvää, että omistajien haluama käänne vaati toimintakulttuurin, organisaatiorakenteen ja tuloksellisuuden muuttamista. Tilannetta vaikeuttivat entisestään sekä COVID-19-pandemia että 2022 alussa alkanut sota Euroopassa, jotka vaikuttivat laajasti niin toimintaympäristöön kuin myöskin ihmisten mielialaan. Kaiken tämän keskellä Kimmo itse valmistautui myös työuransa viimeisiin vuosiin ennen eläkettä.
Erittäin työntäyteisen kesän 2021 ja sen jälkeisen syksyn jälkeen, yhtiön hallitus oli vakuuttunut Kimmon akuuttien toimenpiteitten jälkeen, etenkin kun huhtikuussa arvioidun, yli 200 t€ tappion muuttuessa ”vain” n. 100 t€ tappioksi, että pienilläkin toimilla saadaan positiivisia asioita aikaiseksi. Lisäksi hallitus hyväksyi Kimmon esityksen toimintatavan muutoksesta, mikä jälkikäteen osoittautui myös asiakkaiden kannalta onnistuneeksi ratkaisuksi. Näin, ainakin välitön Via Dolorosa oli vältetty.
Mutta työtä hallituksen asettamaan lopputulokseen oli paljon, samoin haasteita. Yhtenä pimeänä aamuna – huonosti nukutun yön jälkeen – , kun käänteen tekeminen tuntui aivan liian raskaalta ja mieleen hiipi itsetutkiskelun ja ”itsetuskiskelun” (Kimmon säännöllisesti harrastama itseruoskinta) jäljltä suorastaan epätoivo, Kimmo ymmärsi ja hyväksyi, että tästä ei toimitusjohtajana selvitä yksin. Tarvitaan ulkopuolista apua. Vaikka hänellä oli jo hyvä vertaistuki joukko taloushallinnon sekä esimiestyön ammattilaisista sekä oma vaimo, niin Kimmo huomasi tarvitsevansa myös jotakuta, jolla on laaja näkemys kokonaisvaltaisesta ja hyvin yksinäisestä liiketoiminnan johtamisesta. Henkilöä, jolla on kyky huomioida kaikki tarvittavat palapelin osaset samaan aikaan, henkilöstö, asiakkaat, hallitus, yhtiön jatkuvuus ja etenkin sen kehittäminen.
Kimmon ei tarvinnut kauaa miettiä, kun mieleen tuli More Than Training Companyn Joshua, jolle lähettikin tekstiviestin saman tein. Joshua soitti viestin saatuaan muutaman minuutin kuluttua takaisin Kimmolle ja parin minuutin puheluksi tarkoitettu hetki venähtikin yli tunnin mittaiseksi sparraukseksi, jonka aikana aurinko alkoi taas paistaa niin ulkona kuin Kimmon sielussa. Tässä puhelussa kylvettiin siemen tulevan reilun 3 vuoden yhteiselle käänteentekemisen ja kanssakulkemisen matkalle.
